sen vatsanpohjaa kaihertaneen jännityksen ja pelon ja odotuksen sekavat tunteet? Muistan viikonpäivänkin - se oli torstai. Joskus maanantain tietämillä olimme päässeet kirjeissämme yhteisymmärrykseen siitä, että meidän pitäisi suudella. Torstaina. Muistan, miten kirjoitit: "..sillähän siitä sitten pääsee.."
Muistan myös pehmeät, kosteat huulet painautumassa huulilleni. Pehmeys oli se, mikä tuntui ensimmäisenä, mikä yllätti eniten. Mikä oli niin erilaista kuin kaikki ennen koettu. Maistuit sitruunalta ja hammastahnalta. Ilmiselvästi olit valmistautunut. Varovainen, utelias kieli salaisella tutkimusmatkallaan. Selkäpiitä pitkin kulkeva kylmä väreily. Kouraisu vatsanpohjassa ja salamannopea kiihottuminen. Kostuminen.
Jälkeenpäin kirjoitit: "...miten olisin voinut arvata, että se oikeasti tuntuukin hyvältä.."

Kukapa olisi voinut arvata?

Love,
T