sitä ehkä toivoisi, että olisi joku jonka kanssa olisi. En tarkoita ettenkö viihtyisi yksinkin, ihan hyvin viihdynkin. Mutta kun touhuaa koko illan niin kuin tänään: töistä kauppaan, kaupasta ruoanlaittoon, kylppärin ja keittiön siivousta, pyykin pesua, lajittelua ja silitystä. Olen sitten niin toivottoman väsynyt jo alkuillasta ettei minusta ole mihinkään.

Mutta tässä kohtaa tulee juuri se paradoksi: on hyvä, että ei ole ketään, koska enhän jaksaisikaan mitään.

Sitten on tylsää sekin, että kun istun tietokoneen ääreen näin illalla, olen kuin pienet lapset: niin väsynyt etten jaksa, enkä saa kirjoitettua mitään hauskaa ja mukavaa, vaan kirjoitan tylsiä ja kiukunsävyisiä asioita. Mutta ehkä sinua helpottaa tieto siitä, että en niitä todellakaan tarkoita. Oikeasti haluaisin kirjoittaa sinulle lempeitä ja herkkiä ja positiivisia asioita.

Kaikki illat eivät ole näin tylsiä, tiedän sen. Huomenna tulet jo Suomeen ja viikonloppuna varmasti tapaamme. Siitä aion nyt unia mennä katselemaan.

Love,
T