mutta ei paljon nauratakaan. Lähinnä oksettaa. Taisi sitä viinaa sittenkin olla aika paljon. Aamulla en uskaltanut vilkaista autoon päinkään. Turvauduin suosiolla kumijalkaan.

Nyt luimistelen täällä työhuoneessani. Tekisi mieleni laittaa huoneeni ovi kiinni, mutta kun se ei ole sitä koskaan ollut, niin en viitsi nytkään aloittaa. Kuka muuten alunperin keksi mukamas sosiaalisesti älykkäät "avoimet ovet"? Kysyn vaan.

Paijaa ja silittele vähän. Edes tekstarilla. Jooko? On niin kamala ikävä ja juuri nyt se tuntuu ylivoimaisen kovalta.

Aivan taivallista tavata lauantaina. Haluan taikapiiriisi.
¡Besos!
P