on aina ollut lempipäiväni. Olen pitänyt lauantai-aamujen viipyilevästä unesta, rauhassa nautitusta aamiaisesta ja siitä tunteesta, että ei ole kiire minnekään. Lauantai-päivät ovat täyttyneet yleensä ihan tavallisista asioista, kuten siivoamisesta ja pyykinpesusta, mutta niissä on kuitenkin ollut toisenlainen vire. Ikäänkuin söisi riisipuuroa, mutta juhlan kunniaksi laittaisi mausteeksi sokerin sijasta kanelia. Olen ajatellut, että lauantai on kuin mahdollisuus siitä, että jotakin jännittävää saattaa tapahtua.

Nykyisin en pidä lauantai-päivistä enää lainkaan. Lauantai-aamu on viikon aamuista se, jolloin jo herätessäni tiedän, että en näe sinua koko päivänä. Sellaisina aamuina - lauantaisin - tekisi mieli vain sulkea silmät ja jatkaa unia, nukkua ikävä pois.

Love,
T