Lyhtypylväät luovat tielle haljua valoaan ja vilahtelevat ohi auton kiitäessä pitkin tien mustaa pintaa. Ajovalot pyyhkivät kosteaa maantietä ja syksy tuntuu tuulilasiin iskeytyvinä sadepisaroina. Rehellisesti sanottuna en tiedä, mistä suukopu alkaa. Missä vaiheessa ystävällinen ja lämpimässä yhteisymmärryksessä käyty keskustelumme muuttaa sävyään ja tunnelma viilenee astekaupalla.
Äkkiä äänessäsi on kuitenkin syyttävä sävy: "Sinäkin aina päästelet suustasi mitä sattuu, kun puhut minua lähellä olevista ihmisistä..."

Tiedän, että olen joskus arvostellut aviomiestäsi - varmasti syyttäkin. Mutta en piru vieköön haluaisi sinun silti muistuttavan kuinka hiivatin läheisiä olette.
Se tekee kipeää.

Love,
T