on varmasti kaikkien suurin ilo. Mutta kun pitää tehdä parhaansa, jottei näyttäisi pahaa mieltään, niin silloin ollaan aika kaltevalla pinnalla. Enkä minä halua sinun olevan kallellaan, vaan turvassa hyvän keskellä. Tämä rakkautemme on mutkallinen ja usein kovin hankala. Emme voi aina olla toistemme tukena silloin kun tukea eniten tarvitsisimme. Tällainen kirottu kolmiodraama ja minä näytelmän roisto, joka aina vaan roikkuu avioliitossa, josta aika on ajanut kiitäen ohi.

Myönnän, että tuo roistouksen käyttö oli ala-arvoinen tapa kerjätä huomiota. Ehkä sellaista pahan olon siirtämistä, josta tekijöidensä mukaan myös Paha maa -elokuva kertoi. Minusta se oli pelkästään kuvottava kuva, enkä haluasi olla sellaisessa minkäänlaisessa osassa. Tässä ystävyydessämme ja rakkaudessamme haluan pyrkiä ehdottomaan avoimuuteen ja raudanlujaan liittoon - uskoon kaikkivoipaisesta tulevaisuudesta. Mahtipontista, mutta miten sen muutenkaan sanoisin. Joskus vaan eivät sanat riitä.

En tiedä mitä tekisin ja mitä sanoisin juuri nyt. Tuntuu vaan niin kovaa. Sen olet sinä minulle opettanut. Nimittäin tuntemaan kovaa. Ja silloin ei millekään mahda mitään, tunteet vievät.

Huomenna on uusi päivä - parempi sellainen. Varmasti.

P