Lasista kirpoavat pienet kuplat kutittivat nenääni siemaillessani kuivaa Bollingeria. Skoolasimme ja sitten R ojensi minulle hääpäivälahjansa: valkokultasormuksen, jossa 17 timanttia. Yksi jokaista aviovuotta kohden. Hmmm, kuinka omaperäistä.

Hääpäiväillalliseksi nautimme mustaa kaviaaria pienten paahtoleipäkolmioiden päällä. Sopii muuten mainiosti Bollingerin kanssa. Sitten juuri sopivasti mediumina Chateaubriand kermaisen suppilovahverokastikkeen ja Pariisin perunoiden kera. Täytyy myöntää, että R on loistava kokki.

Söimme nauttien jokaisesta suupalasta. Tunnelma kehittyi lähes riehakaaksi ja lopulta oli jo pakko sukeltaa silkkilakanoihin, jotka R oli vartavasten hankkinut ja jopa pedannut vuoteeseen...

Mustasukkaisen maailma on mieletön, tiedän siitä minäkin jo melko paljon. Yhtä mieletön on kirjoittamani tarina. Mutta kun mainitsit hääpäivämme... meillä yksi päivä muiden joukossa.

Nyt uuteen päivään
P