että soittaisit. Kuljin puhelin mukanani ja tarkistin minuutin välein, että se oli lähettyvillä, vaikka en mennyt minnekään. Sitten lähetit sen tekstiviestin: "Ethän loukkaannu, jos en soita. Alavireistä ja väsyttää. Menen nukkumaan, puhutaan huomenna."

Mitä siihen voi sanoa? "Tietenkään en loukaannu, hyvää yötä, nuku hyvin." Olin vaan odottanut koko illan, ja olisin todella tarvinnut sinua. Tarvinnut ystävää, joka olisi kuunnellut ja pyyhkinyt pilvet, tuonut auringon esiin. Tarvinnut ystävää, joka olisi vastannut. Koko päivä oli niin helvetin hankala ja paheni vaan iltaa kohden. Ei mitään erityistä. Joskus vaan on hankalia päiviä. Tiedäthän.

Joo, kyllä mä tiedän kuinka itsekästä tämä on. Mutta jonain hetkinä kaikki vaan menee yli äyräiden ja silloin ei pysty mietimään sitä kuka on hyvis ja kuka pahis. Näytelmä (elämä) menee menojaan ja joskus voimat riittävät hädin tuskin mukanaroikkumiseen. Roikkumiseen silmät kiinni ja uskoon, että seuraavalla asemalla valot vielä palavat. Mutta tiedätkö, rohkeuteni kasvaa koko ajan. Sinä olet saanut sen aikaan.

Tuntuu vaan just nyt niin kovaa ja on sietämätön ikävä. Ignoraminen syö. Vaikka tiedänhän minä jossain syvällä sielupahasessani, että kuvittelen vain. Mutta rakkaani, mustasukkaisen maailma on kuvittelua.

Silti, ...on ikävä
P