miten elämä tuntuu välillä pelkästään sietämättömältä kidutukselta. Kuvailisinko sinulle, miltä elämä minusta tuntuu, niin ymmärrät ehkä paremmin?
Kuvittele tilanne, jossa olet rakastunut johonkuhun silmittömästi. Tämä palavan rakkautesi kohde vastaa tunteisiisi kyllä, mutta tekee tiettäväksi, että rakkauteen liittyy tiettyjä ehtoja. Kuten, että tällä rakkautesi kohteella on muitakin rakkauksia. Vieläpä sellaisia, jotka aina missä tilanteessa hyvänsä tulevat menemään sinun edellesi. Ja tämä sinun on vain hyväksyttävä - ainakin jos haluat pitää kiinni rakkautesi kohteesta. Aina voit tietysti lopettaa rakastamisen. Myös tämä on tehty sinulle tarkkaan selväksi: rakkaus jatkuu vain niin kauan, kuin sinä haluat. Olet vapaa lopettamaan rakastamisen päivänä minä hyvänsä.
Mitä tekisit? Miten voisit tukahduttaa ja lopettaa tunteesi, vaikka tietäisit että niin olisi sinulle parasta. Ja itse asiassa kaikille muillekin. Olisitko niin jalo, että kärsisit itse ja jättäisit rakkautesi kohteen rauhassa rakastamaan niitä, joita tämä myös rakastaa? Olisitko?

Love,
T