olen lakannut ajattelemasta, että joskus saavuttaisin kauan kaipaamani Tavallisen elämän. Kun elin vielä avioliitossa, minulla oli rakastaja, joka sanoi, että kenenkään elämä ei ole tavallista. Ei edes niiden, joiden elämää minä kaiholla vierestä katselin ja ihastellen ajattelin, että TUON elämä on NIIN ihanan tavallista.
Millaista sitten on se Tavallinen elämä, jonka perään niin haikailen? Vaikea sanoa. Mutta jos edes puitteet olisivat ne tavalliset: perhe, talo, koira ja kesämökki, niin ehkä elämä muutenkin olisi yksinkertaisempaa ja helpompaa. Vai olisiko?

Love,
T