valvoin puoli viiteen. Tuijottelin kaapelilta jotakin elokuvaa. En nähnyt kuvia en tekstejä. Ajattelin sinua, ajattelin meitä, ajattelin elämäämme. En minäkään uskonut, että se pitkään suunniteltu suudelma voisi aloittaa jotakin näin huikeaa, kirpaisevaa ja jäytävää. Luulin antavani pikkusormen, mutta veit minut kokonaan.

Olen rakastunut. Älyttömästi, ihanasti rakastunut sinuun. Olet kaunein, lämpimin ja samalla vaikein säie sydämessäni. Kauneus ja lämpö ovat sinua, vaikeus minua. Kannattelen korttitaloa, jossa hiivin varpaillani, vaikka voisin rymistellä ja pomppia ilosta tukevien seinien turvassa. Turvassa sinun luonasi. En paljoakaan pidä itsestäni, en varsinkaan nyt. Tummat varjot painavat ja juuri nyt tuntuu kovaa. Onneksi kohta on aamu ja valo.

Aamun valo tuo voimaa - rakastan sinua ja uskon tulevaisuuteemme.
P