sen tunteen, kun matto vedetään jalkojen alta? Kun kaatuu korkealta ja kovaa ilman, että on osannut yhtään varoa askeliaan. Niin kävi minulle. Mitä hyvänsä olinkaan odottanut niin en ainakaan tätä. Aina olen pitänyt lastani kunnollisena ja luotettavana. Mutta kai tähän on nyt vain totuttava - murkkuiluahan tämä mitä ilmeisemmin on. Olen kyllä kuullut, että murkkuikä voi iskeä tosi lujaa, mutta en tietenkään arvannut sen osuvan meihin. Ainakaan näin yllättäen. Nyt pitäisi pitää hermot viileinä ja välttää kimmastumisia. Että talossa ei kohta asu yhden murkkuilijan sijaan kahta.

Love,
T