että päästyäni vihdoin eroon työvieraistani ja kotiin, odotin vain kiihkeästi viestiä sinulta. Paijasin lapsia ja kuuntelin heidän jutusteluaan samalla kun vilkuilin kännykkääni, jonka viestimerkki oli äänettömällä. Lapsilla kaikki hyvin, mutta minulla ei. Ei viestin viestiä.

Lopulta, kun tytsät jo nukkuivat enkeliuniaan, sain kiihkeästi odottamani viestin. Kaikki väsymys ja rasitus häipyivät kun luin ilossakylpevän viestisi: Huominen on kiva kun on huominen!

Kupliva ilo kurnutti hampaideni takaa. Ajattelin sitä kun sanoit, että ylähuulen "haituvat" kutittavat vallattoman kiihottavasti sisäreittä... Kunnes havahduin, että perkules, minulla ei ole mitään haituvia - ei ainakaan ylähuulessa...

Joka tapauksessa, malttamattomana viikonloppuun.
P