Juuri niin. Elämä on kuin hetkien helminauha. Klisheistä, mutta niin totta.

Tässä yhtenä päivänä muistelin ensimmäistä yhteistä matkaamme vuosia sitten. Se oli se viikonloppu Tallinnaan. Kylmä ja myrskyinen sää yllätti meidät täysin. Olihan vasta elokuun loppu ja lämmintä oli sinäkin kesänä riittänyt. Olimme katukuppilan ainoat asiakkaat hörppiessämme kuumaa Irlannin kahvia paksureunaisista mukeista. Lämmitin käsiäsi käsilläni. Istuimme hyvin lähekkäin suojaten toisiamme tuulelta. Ohikulkijat tuijottivat meitä, mutta emme välittäneet heistä. Olimme tietoisia toisistamme, mutta emme vielä niin kuin nyt.

Sitten illalla loikoillessamme hotellin leveässä vuoteessa vierekkäin pelasimme totuus vai totuus -peliä. Muistatko? Millaisista ihmisistä pidät? Missä haluaisit rakastella? Millaisia seksifantasioita sinulla on? Minne kaikista maailman paikoista haluaisit matkustaa?

Totuus vai totuus -peli oli huikean ihana ja hauska tapa oppia tuntemaan toisemme, vaikka minua alussa jännittikin kovasti mitä ajattelisit vastauksistani. Mutta sitten ei enää jännittänyt ja nauraminen sekä kysymyksille että vastauksille olikin vapauttavaa. Ja kyllä me nauroimmekin. Sellaista rakastuneiden naurua.
P