siitä, miten puhelimessa puhutaan. Ja mistä. Ja milloin. Nyt kun yllättäen soitit sieltä kaukaa jouduimme molemmat tilanteeseen, johon emme olleet varautuneet. Mutta sadasosasekunnissa kehitimme kumpikin sille suuret odotukset. Sinä ehkä odotit, että olen täällä yhtä hunajaa kun soitat ja minä puolestani kai odotin, että olet ikävästä kuolemaisillasi ja palvot minua sanoillasi. Ja sitten ei tarvittu kuin yksi väärä äänenpaino, huolimaton sana, liian pitkä hiljaisuus ennen toiselle vastaamista niin keskustelu heilahti ikävään sävyyn. Viis siitä, mistä aiheesta riitelimme ne kaikki kolme minuuttia, mitkä kulutimme puheluun. Jo aikaisemmin sanoin, että puhelin on kirottu rakkine, eikä sitä ole tarkoitettu rakkaussuhteen ylläpitovälineeksi ollenkaan.
Onneksi huomenna pääsemme juttelemaan jo kasvokkain ja aikaa on taas etukäteen ajateltuna ruhtinaallisesti. Katsotaan sitten mihin se riittää.

Love,
T