on paras vastamyrkky alakulolle. En voinut olla hymyilemättä lukiessani kirjettäsi. Pumpulinpehmeä hellyys kietoi minut lämpimään syleilyynsä. Aivan kuten sinä aamuisin kiedoit minut ympärillesi ollessani vielä unen rajamailla. Laiskanleppoisasti kerroit hurjista seikkailuistasi unimaailmassa. En voinut olla nauramatta.

Öisin heräilin kuorsaukseesi. Tosin omasta mielestäsi hengitit vain hieman raskaammin. Matala murinasi tuntui turvalliselta – tiedäthän, että minä en äänistä häiriinny. On aina mukava heräillä yöllä ja tassutella hieman. Jaksaa sitten taas nukkua hyvin.

Aamuisin laitoit hiukseni ja kääntelit ripsiäni niillä ihmeellisillä tongeilla saaden ne kaartumaan kauniisti...

Kanssasi on niin hyvä olla.
P