säpsähdin hereille enkä hetkeen tiennyt missä olen. Sälekaihtimien välistä huoneeseen laskeutui sen verran pehmeää valoa, että pahin pelkotärinä hävisi aivojen rekisteröityä että turvassa ollaan. Unessa rämmin korkeissa luminietoksissa reisiä myöten enkä päässyt eteenpäin. Joku ajoi takaa, mutta en oikein tiennyt mikä. Joku paha kuitenkin.
Painajaisöinä sitä toivoisi, että joku olisi vieressä. Silittämässä ja paijaamassa. Saattelemassa takaisin rauhalliseen uneen.

Love,
T