Siinä pimeydessä, mikä minut välillä valtaa, ei ole mitään kaunista. On vain tummaa harmautta, usvaa, jonka läpi yrittää viimeisillä voimillaan raahautua. Synkkä pilvi kietoutuu ympärilleni ja kaikki valot sammuvat. Ilman sinua, rakkaani, jäisin sinne pimeyteen.

Tuot valon aivan arkisin asioin. Laitat liesituulettimen hyrisemään, itkeä tiristelet sipulia kuoriessasi vaikka huulillasi helmeilee pehmeä hymy. Hyörit ja hääräät, kolistelet kattiloita (katsot niitä moittien), paukuttelet pannuja. Äkkiä pieni keittiöni on tulvillaan huumaavia tuoksuja, naurua ja tekemisen iloa.

Ja meidän yllämme paistaa auringoista ihanin, valoista suurin. Tuhattriljoonaa luxia. 

- - -

Lähdettyäsi talo tuntuu tyhjemmältä. Poistan pimeyttä puristamalla silmät tiukasti kiinni ja toivon, oi miten toivonkaan, että uni jo tulisi.

Love,
T